Kasvikunnan suurin siemen kasvaa luonnonvaraisena yhdessä pienessä laaksossa yhdellä pienellä saarella, eikä kukaan osannut vuosisatoihin sanoa, mistä se oli lainkaan peräisin.
Have You Been Told About the Seychelles?
Siemen, joka tuli tyhjästä
Coco de mer kasvaa Praslinin saaren Vallée de Mai -laaksossa eikä juuri missään muualla maapallolla. Kaikki tässä puussa on mitoitettu tavalla, joka tuntuu hieman epätodennäköiseltä: pähkinä, joka voi painaa yhtä paljon kuin pieni lapsi ja kypsyy kuusi vuotta tai kauemmin; palmut, jotka ovat ehdottomasti joko koiras- tai naaraspuita; ja koiraskukka, joka on hoikka kuin norkko ja kyynärvarren mittainen. Se on millä mittarilla tahansa ylenpalttinen kasvi, eikä sitä vaatimattomuus vähääkään vaivaa. Kuorittu siemen on muodoltaan erehtymätön: kaksi täyteläistä kaarta, jotka kohtaavat syvässä uurteessa, lähempänä naisen vartaloa kuin yhtäkään kookospähkinää. Seychelliläiset eivät ole koskaan teeskennelleet muuta, ja puun ranskalainen nimi, joka tarkoittaa yksinkertaisesti merikookosta, vihjaa, kuinka kauas arvoitus ehti kulkea, ennen kuin kukaan löysi paikan, jossa puu kasvoi.
Pitkään ei kukaan löytänytkään. Tuoreet pähkinät uppoavat, joten ainoat, jotka muu maailma koskaan näki, olivat vanhoja ja onttoja, valtameren takaa Malediivien ja Intian rannoille ajautuneita, ja niiden ydin oli kadonnut aikoja sitten. Merimiehet päättelivät, aikansa logiikalla ei aivan perusteetta, että jossakin meren alla kasvoi puu, jota kukaan ei ollut löytänyt hengissä, ja nimi jäi elämään kauan sen jälkeen, kun sen taustalla ollut päättely oli lakannut kestämästä. Rantaan ajautuneesta tuli aarre. Kuninkaat uskoivat, että kuori pystyi vetämään myrkyn viinistä. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II:n kerrotaan tarjonneen omaisuuden yhdestä ainoasta pähkinästä, joka oli peräisin puusta, jota ei kenenkään hänelle antaman tiedon mukaan ehkä ollut maalla lainkaan.
Arvoitus säilyi vuoteen 1768, jolloin palmujen viimein havaittiin kasvavan Praslinin saarella, ja silloinkin tarina jatkoi mutkitteluaan. Vuonna 1881 brittiläinen kenraali Charles Gordon käveli Vallée de Mai -laaksoon, tutki edessään olevia todisteita ja päätteli täysin vilpittömästi löytäneensä Eedenin puutarhan: coco de mer oli hänen tulkinnassaan ilmiselvästi kielletty hedelmä. Siementä katsellessa hänen logiikkaansa ei ole vaikea seurata, vaikka historia onkin kohdellut palmua suopeammin kuin kenraalin teologiaa.
Saarilla on oma versionsa, vanhempi ja lempeämpi kuin yhdenkään eurooppalaisen. Myrskyöinä, niin sanotaan, koiraspalmut repäisevät itsensä irti maasta ja kulkevat laakson poikki syleilemään naaraita, ja jokainen, joka sen näkee, sokeutuu tai käy vielä pahemmin. Kukaan ei ole koskaan astunut esiin kumoamaan tarinaa, ja syy on yksinkertaisin mahdollinen: yksikään silminnäkijä ei ole koskaan astunut esiin.
Nykyään jokainen pähkinä on numeroitu ja valtion luvalla varustettu, ja silti ihmiset yrittävät yhä viedä niitä mukanaan. Neljä vuosisataa myöhemmin kukaan ei ole onnistunut vakuuttamaan maailmaa siitä, että se on vain siemen.
